Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli


 

Olet tervetullut keskustelemaan kanssamme, vaikka et olisikaan liittynyt!

 

Vuodenaika: Lehtisateen alku
Aika: Aamuyö [klo 01:00-05:00]
Sää: Taivas on kirkas muutamaa pilvenriekaletta lukuun ottamatta, melkein täysi puolikuu loistaa taivaalla. Ilma on alkanut viiletä.

Ohjeita kirjoittamiseen löydät täältä. Älä kirjoita nimikenttään omaa nettinimeäsi, vaan kissasi nimi ja sen jälkeen mihin se kuuluu. Esimerkiksi 'Mustakynsi, Jokiklaani'.

Kuunkierto

Päivä 15

Juorut

 

  • "Olin Yöperhosen ja Hopearikon kanssa partiossa, ja näytti siltä, että he olivat keskenään kovin läheisissä tunnelmissa. Epäilen, että heidän välillään on jotakin klaanitoveruutta syvempää - ehkä he ovat salassa toistensa kumppaneita!"
    - Huurrehenkäys, Varjoklaani
    Varjoklaanissa
  • ''Susitaistelun jälkeen leiriin on tuotu loukkaantunut erakkonaaras. Hyvin kaunis, nimi taisi olla Akritia? Näin hänet ja Nokiläiskän viime yönä nukkumassa kylki kyljessä. En nyt tiedä onko niillä kahdella mitään sen kummempaa, mutta... kuka nukkuu noin lähekkäin tuntemattoman kanssa?''
    - Tähtipuro, Varjoklaani
    Varjoklaanissa
  • ''Jokiklaani on tainnut saada pahimman iskun susiongelmasta. Kristallitähti ja hänen varapäällikkönsä ovat kadonneet ja Jokiklaanin johdossa on nykyään Punatähti.''
    - Hunajasydän, Tuuliklaani
    Tuuliklaanissa
  • ''Susitaistelun jälkeen leiriin on tuotu loukkaantunut erakkonaaras. Hyvin kaunis, nimi taisi olla Akritia? Näin hänet ja Nokiläiskän viime yönä nukkumassa kylki kyljessä. En nyt tiedä onko niillä kahdella mitään sen kummempaa, mutta... kuka nukkuu noin lähekkäin tuntemattoman kanssa?''
    - Tähtipuro, Varjoklaani
    Varjoklaanissa
  • ''Jokiklaani on tainnut saada pahimman iskun susiongelmasta. Kristallitähti ja hänen varapäällikkönsä ovat kadonneet ja Jokiklaanin johdossa on nykyään Punatähti.''
    - Hunajasydän, Tuuliklaani
    Tuuliklaanissa

Takaisin ylös

 

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Kaarnakynsi, Varjoklaani

19.01.2018 15:46
Kaarnakynnen isku vasten kasvoja onnistui jollain tapaa. Myrskyklaanilaisen väistö jäi hitaaksi ja kolme pientä viirua ilmestyi kollin poskeen. Muutama verikarpalo nuorui poskea pitkin maahan. Yleensä melko ilmeettömänä pysyvä varjoklaanilainen virnisti vastustajalleen. Kaarnakynsi sai aikaan vain pintanaarmuja. Hänen täytyisi päästä niskanpäälle. Parhain tapa olisi loikata ruskeankirjavaturkkisen selkään. Hän epäonnistui loikassaan. Myrskyklaanin soturi ehti karata hänen altaan sivuun. Kolli tömähti maahan, mutta hän ei kaatunut vaan soturi korjasi tasapainonsa varsin nopeasti. Maasto kuitenkin hidasti kollin kääntymistä aikalailla. Ruskearaidallinen soturi kääntyi ympäri ja hän näki vastustajan lyövän häntä kasvoihin, mutta se olikin vain hämäystä. Soturi ei ehtinyt reagoida siihen, kun myrskyklaanilainen tähtäsi uuden iskunsa Kaarnakynnen etujalkoihin. Soturi horjahti tästä ja hän oli lähellä kaatumista. Ruskeankirjava kolli yritti raapia Kaarnakynnen rintamusta ja muutamat kynnen iskut osuivatkin. Pari niistä upposi syvälle, mutta suurin osa pelkkiä pintanaarmuja. Soturin valkeat rintakarvat tahriintuivat veren punaisiksi. Tämän saisi se saastainen rotta maksaa! Vastustaja härnäsi taistelun tuoksinnassa, mutta kolli puhui täyttä totta. Raetassu ei kestäisi enää kauaa myrskyklaanilaisen oppilaan ollessa niskanpäällä. Kaarnakynnen leukaperät kiristyvät.
"Uskallapas, niin minä...", kolli ei sanonut lausettaan loppuun, vaan hän loikkasi ensin myrskyklaanilaisen sivulle ja sitten soturi tähtäsi iskunsa koko painollaan salamannopeasti vastustajan kylkeen. Hän toivoi tämän kaatavan saastaisen soturin, jotta hän voisi lukita kollin maahan.

Nimi: Väretassu, Jokiklaani

19.01.2018 15:34
Väretassu kohdisti taivaansinisten silmiensä katseen Minttutassun smaragdinvihreisiin ja päästi kurkustaan pehmeän kehräyksen.
"Varmaankin – tahdon olla hyvässä vireessä huomenna", nuori jokiklaanilainen vastasi pesätoverinsa ensimmäiseen kysymykseen hännänpäätänsä heilauttaen. Hän kierähti selälleen ja vääntyi täten jonkinlaiselle mutkalle, niin että valkoinen turkkikaistale hänen vatsassaan ilmestyi näkyviin. Katsettaan kissa ei kuitenkaan kääntänyt pois naaraasta.
"Joo, luulisin ainakin", naukui Väretassu seuraavaksi. "En malta odottaa, että Iltalilja opettaa minulle kuinka kalastetaan ja että pääsen nappaamaan ensimmäisen kalani!" Kellanpunainen kolli virnisti leveästi ja leipoi pienesti ilmaa etukäpälillään. Innostus kupli hänen vatsassaan eikä tuore soturioppilas olisi millään malttanut odottaa, että seuraava päivä jo valkenisi ja aurinko nousisi taivaanrannan takaa. "Ehkä törmäämme myös myrskyklaanilaisiin!" Väretassu lisäsi vielä yli-innokkaasti ja naurahti suunpieliensä lomasta. Se vasta olisikin jännittävää!

Nimi: Lumia, Kotikisu

19.01.2018 15:13
Patrik pyysi valkeaa naarasta sanomaan heti, jos on liian ahdasta. Lumia nyökkäsi oranssiturkkiselle. Patrik asteli koriin ja pisti makuulle. He olivat kylki kyljessä kiinni ja Patrikin lämpö tuntui mukavalta. Kolli maukui todeten, että kaksi mahtui nukkumaan hyvin korissa.
"Hyvin mahtuu. Ei ole ollenkaan liian ahdasta", kotikissa sanoi ja heilautti häntänsä korin reunaa vasten samalla lailla kuin Patrik. Oranssiturkki vielä kiitti, kun Lumia oli ehdottanut tätä.
"Ei siinä mitään. Mukavaa, kun tulit viereeni", hän maukui kehräten. Patrik oli yksi mukavimmista kissoista joita naaras oli koskaan tavannut. Lumia oli iloinen, että juuri Patrik oli löytänyt hänet. Hän aikoo joskus pyytää kollia pesäänsä vierailulle. Sitä hän ei malttanut odottaa. Naaras avasi suunsa suureen haukotukseen. Silmät eivät meinanneet pysyä enää auki. Nyt olisi hyvä aika mennä nukkumaan.
"Hyvää yötä Patrik", pitkäturkki naukaisi ja hymyili vielä kerran ystävälleen. Lumia laski päänsä tassujen päälle ja sulki siniset silmänsä. Pian naaras olikin höyhensaarilla uinumassa.

Nimi: Tundratassu, Myrskyklaani

19.01.2018 15:01
Yö oli jo pitkällä, kun raidallinen oppilas tassutteli mestarinsa perässä leiriä kohti. Käpäliä särki ja melkeinpä joka paikkaa kolotti rankan päivän jälkeen. Tundratassu halusi vain nukkumaan pehmeille ja puhtaille makuusammalille. Toivottavasti Kuutassu ei pahastu, jos kielien vaihtaminen jää seuraavaan päivään. Voihan olla, että myös Kuutassu nukkuu. Pihlajasydän vastasi naaraan kysymykseen huomisista harjoituksista, että he miettivät sen asian huomenna. Tundratassu nyökkäsi. Se tosiaan olisi huomisen asia. Tuttu piikkihernetunneli näkyi jo edessäpäin. Punaturkkinen soturi pujahti leiriin ensimmäisenä ja raitaturkki meni perässä. Leirissä Pihlajasydän toivotti hyvät yöt ja oppilas naukaisi haukotuksen saattelemana:
"Hyvää yötä." Tundratassu huomasi vasta nyt kuinka nälkäinen hän oli. Hän tassutteli väsyneenä tuoresaaliskasalle ja nappasi päälimmäisen saaliin, joka sattui olemaan päästäinen. Raitaturkki istahti alas ja hotkaisi päästäisen parempiin suihin. Soturioppilas nuoli viiksiltään päästäisen rippeitä. Vatsa täyttyi mukavasti ja ruoka lämmitti sitä. Väsymys oli äärimmäinen. Pitkäturkkinen asteli varovasti oppilaiden pesään, jottei herättäisi nukkuvia. Hän näki hämärässä pesässä Ututassun ja Kuutassun. Hän tervehti kaksikkoa hännän heilautuksella. Myös Liekkitassu ja Hallatassu olivat pesässä. Tundratassun näkökenttään ei osunut Havutassun harmaata turkkia. Missäköhän hän on? naaras mietti ollen hieman huolissaan pesätoveristaan. No olihan hänkin ollut taisteluharjoituksissa näin kauan Peuratassun kanssa. Oppilas meni makuusammallilleen ja käpertyi pieneksi keräksi. Hän toivotti pesätovereilleen vielä hyvät yöt. Naaras sulki silmänsä ja hän nukahti saman tien. Nyt uni saisi viedä hänet matkassaan.

Nimi: Minttutassu, Jokiklaani

18.01.2018 19:49
Minttutassu naurahti iloisesti kellanpunaisen kollin käydessä makuulle. Hän avasi suunsa haukotukseen ja katsoi kollia. Väretassu oli hauska kissa, sen hän huomasi.
"Aiotko mennä nyt nukkumaan?" Minttutassu kysyi iloisesti, pilke silmissään. "Onko sinulla huomenna koulutusta? Minä ainakin toivon, että Kuurakuonolla on jotain minun varalleni," Minttutassu jatkoi. Naaras oli hyvin innoissaan siitä, että oli oppilas ja antoi sen näkyä smaragdinvihreissä silmissää. Nyt hän pääsisi koulutukseen ja ulos leiristä. Minttutassusta oli pentuna aina tuntunut siltä, että hän oli loukussa leirin sisällä. Naaras käänsi katseensa Väretassun kasvoihin ja tutkaili niitä hetken. Minttutassusta tuntui, että kollista voisi tulla hänelle hyvä ystävä, jollei hän tätäkin ystävyyssuhdetta pilaisi.

Nimi: Lummeraita, Kuolonkaarti

17.01.2018 22:12
Ilmeisesti kaartilaisen sanat vaikuttivat tuohon leveälapaiseen klaanikissaan. Kolli taisi miettiä hetken aikaa naaraan sanoja, kuitenkin irroittaen viimein hampaansa Lummeraidan niskasta ja siirtyen pois raidallisen kissan päältä. Lummeraita ravisteli sekaista turkkiaan, muttei saanut ravistettua tunnetta siniharmaan kollin kynsistä hänen kaulallaan.
"Odotan seuraavaa kertaa innolla", maukaisi naaras vain toiselle ivallisesti. Kolli oli juuri luvannut, että seuraavalla kerralla hän ei säästäisi kaartikissan henkeä. Hänen kuuluisi siis tuntea olonsa jotenkin onnekkaaksi tämän vuoksi, ettei ollut kuollut klaanikissan tassuihin. Toisen sanat eivät haitanneet Lummeraitaa laisinkaan, ei niillä tuntunut olevan vaikutusta ollenkaan. Ja haavatkin olivat sen arvoisia, että hän oli päässyt pieksämään tuon pienen klaanikisun rääpäleen huonoon kuntoon. Jäisi kai haaveeksi vain tietää, tulisiko toisesta variksenruokaa..
Pisteliäästi siniharmaata kollia tuijottaen raitaturkki otti askeleita kauemmaksi. Toisen kasvoilla oli kylmä ilme, kuin sanaton uhkaus, että naaraan kannattaisi ottaa tassut mitä pikimmiten alleen. Hän tiesi, ettei voisi enää tehdä enempää asialle, ei hänestä olisi tuota suurta siniharmaata päihittämään. Mutta ei hän antanut toisen pelotellakaan itseään pois. Myötämielisesti Lummeraita perääntyi kuitenkin. Kolli nosti tuon rääpäleen selkäänsä lähtien sitten pinkomaan pois kuin tuli hännän alla. Lummeraidalle ei ollut enää näytöstä katseltavana, joten hänkin päätti suunnata Kuolonkaartin leirin suuntaan. Matkalla veri tuntui kihoavan niskasta pisaroina pitkin niskaa ja kaulaa. Raitaturkki ei voinut olla irvistämättä, sillä turkin pesu ei tulisi olemaan kovin helppo rasti.

Nimi: Adex, erakko

17.01.2018 22:01
Rotevampi kissa lupasi avittaa Adexia, ainakin aikoi keksiä jonkin keinon, jolla nuorempi saisi aidan ylitetyksi. Adex odotteli toisen neuvoa hieman hermostuneena. Ehkä toinen kyllästyisikin kesken kaiken ja jättäisi nuorukaisen omilleen? Onneksi kuitenkin toinen loikkasi aidan päälle, kurkistellen sitten alaspäin.
"Selvä, kiitos", miukui raitaturkki yrittäen tavoittaa toisen katsetta. Sitten hän käännähti kohti pensaikkoa, josta kolli oli maininnut. Sen alta tulisi kulkea, jotta nuorempi kolli löytäisi aidasta jonkun kolon, josta sitten pääsisi muukalaisen puolelle. Helppoa, ehkä. Laiha kissanrääpäle totteli toisen ohjeita, tassutellen aivan korkean pensaikon luokse, kunnes sitten vääntäytyi ja puoliksi rutistui jotenkin pensaiden alta. Se oli ollut ahdas reitti, vaikkakin varmasti paljon kätevämpi kuin kynsien ja tassujen loukkaaminen aidalle kiipeämisen vuoksi. Kolli ei edes miettinyt mahdollisuutta, jossa hän ei olisi mitenkään saanut ruhoaan raahatuksi aidan päälle. Toiselle puolella Adex oli hirvittävän takkuturkkinen, turkista jopa sojotti muutama lehti pensaikosta. Hän ei kuitenkaan ehtinyt tehdä asialle mitään - eikä viitsinytkään, muutenhan toinen vielä jättäisi hänet tänne nälkäisenä.. Nopeasti vihreät silmät huomasivat kolon, josta toinen oli ehtinyt mainita. Adex loikkasi reiästä toiselle puolelle ja ravisteli sitten turkkiaan.
"Selvisin kolonkin toiselle puolelle!" hän huikkasi, toivoen toisen kissan saapuvan mitä pikimmiten paikalle.

Nimi: Lupaustassu, Varjoklaani

17.01.2018 21:54
Naaras vastasi, että Lupaustassu saisi harjoitella niin saalistamista kuin taistelemistakin, koska molemmissa varjojen ja pimeyden hyödyntäminen olisi kuulemma järkevää ja hyvin hyödyllistä. Nuori raitaturkki kuunteli kiinnostuneena Yöperhosta, yrittäen nyt jo imeä toisen sanat kuin pesusieni.
"Hy-hyvä on!" soturioppilas maukaisi varovaisena, hieman yllättyneenäkin. Soturi laittoi hänet kertomaan, tai mieluummin oikeastaan esittelemään, kuinka hän käyttäisi pimeyttä suojanaan. Yöperhonen ei ollut määritellyt tarkemmin, oliko kyseessä jonkinlainen tietty tilanne vaiko yleinen vain. Kuulemma vastauksia oli kuitenkin miltei rajaton määrä, joten Lupaustassu saattoi hengittää. Hänen ei tarvinnut pelätä niiiin kovasti epäonnistumista. Raitaturkki vilkaisi vielä soturiin, jonka kasvoilla näkyi kenties rohkaisua. Lupaustassu oli epävarma, mitä hänen pitäisi tehdä, mutta hän toivoi olevansa jotakin muuta kuin pettymys 'väliaikaiselle mestarilleen'.
Naaras hiipi eteenpäin kohti Palanutta vuorivaahteraa. Taivaalla loisti kuu, joka heitti valonsäteitä pitkin suota. Raidallinen soturioppilas yritti pysyä enemmän noissa pimeämmissä läiskissä, lähempänä myös maata kuin normaalisti. Soturioppilas ajatteli, että pimeys toisi enemmän suojaa, joten pyrki pysyttelemään kuunsäteiden ulottumattomissa. Jonkin matkaa kuljettuaan naaras vilkaisi taakseen kohti Yöperhosta, hieman heilauttaen korviaan ja väräyttäen viiksiään. Oliko tämä ollut edes jotakin oikeansuuntaista?

Nimi: Haperohammas, Tuuliklaani

17.01.2018 21:45
Naaras maukaisi kuitenkin yllättäen, että ehdotus oli hänen mielestään hyvä. Haperohammas hämmästyi hieman, että ehdotus oli kuin olikin ollut kelvollinen - mutta hymyili sitten itsekseen. Toisen reaktio oli avittanut huimasti kollia, ainakin saaden toiselle paljon paremman mielen.
"Hyvä on", maukui ruskeaturkkinen, vaikkakin se oli jo turhaa. Naaras oli lähtenyt toteuttamaan suunnitelmaansa, ilmeisen innoissaan keksittyään ajatuksen, jota voisi hyödyntää. Untuvasateen edetessä ryhtyi Haperohammaskin toteuttamaan omaa osaansa pulujen saalistamissuunnitelmassa. Hänen tulisi kavuta kivenlohkareelle, jolta hän sitten voisi loikata pulujen kimppuun. Naaraan ehdotus oli kyllä ollut järkevä, koska olihan hän osannut ottaa huomioon pulujen karkuun lähtemisen nopeudesta puhumattakaan. Soturi liikkui hiljaa, jottei häiritsisi mitenkään klaanitoverinsa saalistusta. Kiven luokse päästyään tuuliklaanilainen kapusi kynsillään avittaen itsensä kiven päälle. Siellä sitten hän kyyristyi matalaksi, odottaen pulujen lentoon lähtöä. Haperohammas vilkaisi Untuvasadetta, yrittäen viestittää olevansa itse valmis. Naaras saisi siis toimia!

Nimi: Patrik, kotikisu

17.01.2018 21:34
Lumia asettui koriin makaamaan ja kellanpunaisen yllätykseksi kysyi, josko Patrik haluaisi tulla koriin hänen viereensä. Kolli ei ollut ajatellut, että siihen mahtuisi kaksi kissaa, mutta ei hän toki ollut kokeillutkaan ja siten voinut todistaa, ettei niin olisi.
"Jos sinulle sopii. Kokeillaan, mutta sano heti jos on liian ahdasta", sinisilmä vannotti. Hän ei halunnut, että uudesta ystävästä tuntuisi vähääkään epämukavalta. Kotikissa nousi seisomaan ja astui pehmeälle tyynylle. Makuuasennossakaan kori ei tuntunut kovin ahtaalta ainakaan Patrikin mielestä, päinvastoin toisen kissan lämpö tuntui mukavalta. Oranssin häntänsä kolli heilautti korin reunaa vasten, ettei se tulisi kummankaan naamalle. Lattialla nukkuessa häntää saattoi pitää tassujen päällä, mutta upottavastta korissa se tuli vain suun ja kuonon eteen, eikä tuntunut kovinkaan hyvältä. "Kyllähän tässä taitaa kaksikin mahtua nukkumaan", pitkäturkki maukui, "kiitos kun ehdotit." Sininen katse seilasi hetken lattialla, mihin ikkunasta tuleva kuunvalo loi läikkiä. Sitten se pysähtyi Lumiaan, jonka valkoinen turkki kuin hohti hämärässä.

Nimi: Raetassu, Varjoklaani

17.01.2018 21:13
Raetassun korvat heilahtivat, kun Puolukkahäntä huusi hänelle kannustavasti. Hän kyllä olisi taistellut vastaan, jos olisi osannut, mutta nyt ohjeen toteuttaminen oli aika vaikeaa.
Myrskyklaanin oppilas kynsi tuhkanharmaata takajaloillaan, eikä lyhytturkki saanut juurikaan vastarintaa aikaiseksi. Leveälapainen kolli oli varmasti jo melkein soturi, joten tällä oli aika murskaava ylivoima pari auringonnousua sitten nimitettyä oppilasta vastaan. Viiltävää kipua tuntui niillä kohdin, mihin vihreäsilmäisen kynnet osuivat. Raetassu vain sähisi, rimpuili niin voimakkaasti kuin kykeni, koetti potkia ja raapia vastustajaansa ja toivoi, että vaaleanharmaan kollin ote heltiäisi jossakin vaiheessa. Jos niin kävisi, sinisilmä loikkaisi kauemmaksi. Hän oli saanut ihan tarpeekseen tästä kokemuksesta. Kunpa Kaarnakynsi käskisi heidän pian perääntyä tai jotakin, mitä vain, kunhan taistelu loppuisi. Oppilas oli aiemmin odottanut ensimmäistä kokoontumistaan suurella innolla, mutta nyt hänen pitäisi luultavasti kestää siellä kamalaa pilkkaa myrskyklaanilaisilta, koska taisteli kuin pentu.

Nimi: Katajapuro, Tuuliklaani

17.01.2018 20:46
Katajapuro hiukan yllättyi klaanitoverin synkästä vastauksesta. Hän ei siis saanut suustaan mitään ulos ennen kuin Tähtiloisto jatkoi Tilhitassun ja Sointusiiven olevan Huurretuulen luona huonossa kunnossa. Edelleen hivenen yllättynyt tummansininen katse muuttui myötätuntoiseksi, kun kuningatar vastasi hiljaisella äänellä:
"Olen kovin pahoillani. Toivottavasti Huurretuuli saa heidät kuntoon." Raitaturkki tiesi, miltä tuntui pelätä rakkaidensa puolesta, joten hän kyllä ymmärsi nuorta soturia.

Nyt ruskeasilmäinen kysyi, millaista painajaista Katajapuro oli nähnyt. Kysymys palautti mieleen elävästi kammottavan tunteen itsestään liikkuvista jaloista, jotka kiidättivät häntä täysin päinvastaiseen suuntaan kuin oli pitänyt juosta. Hän toivoi, että unesta kertominen helpottaisi edes vähän, joten naaras alkoi selostaa painajaisen tapahtumia. "Olin nummella oman, vain muutaman päivän vanhan pentuni kanssa. Yhtäkkiä jostakin kumpareiden takaa ilmestyi susi, joka juoksi meitä kohti. Yritin viedä pennun turvaan, mutta jalkani toimivat itsestään ja lähdin juoksemaan poispäin vasten tahtoani. Sitten pentu jäi yksin ja susi saavutti sen..." Lauseen lopussa kuningattaren ääni hiljeni miltei kuulumattomaksi. Tuuliklaanilaista puistatti ajatella unta ja yö tuntui entistä viileämmältä. "Minua pelottaa niin kamalasti syntymättömien pentujeni puolesta. Tiedän kyllä, että leiriä vartioidaan koko ajan monen soturin voimin, mutta silti. Jos he joskus livahtavat karkuun tutkimusretkelle, niin heitä ei ehkä löydetä ajoissa", sinisilmä naukaisi ja yritti turhaan olla ajattelematta, mitä kaikkea leirin ulkopuolella voisi tapahtua pienille pennuille.

Nimi: Kiurutassu, Erakko

17.01.2018 20:10
Kiurutassu oli onneksi saanut hengityksensä jo tasaan, sekä mielen jälleen normaalille tarkkuusasteelle, kun tuo muukalainen ryhtyi kyseenalaistamaan hänen mielenterveyttään. Vihreät silmät tapittivat kollia neutraalina ainoastaan vain korvan värähtäessä. Nuori naaras oli itsekkin jollain tasolla samaa mieltä, mutta ei kuitenkaan näyttänyt itseensä pettyneisyyttä ulospäin. Kiurutassu joutui tosissaan kyseenalaistamaan omat moraalinsa, oliko hän todella juuri äsken antanut suden käydä kissan kimppuun ilman kunnon syytä ja vielä puuttumatta itse tilanteeseen millään lailla, ennenkuin vahinko oli jo tapahtunut. Naaras nielaisi aavistuksen hermostuneena, vaikkakin toivon mukaan tuo kolli ei sitä tunnetta hänestä havaitsisi. Kiurutassu jäi hiljaa miettimään oliko hänen päänuppinsa oikeasti sekaisin, vai oliko äskeinen vain poikkeus. Olihan hän aina kokenut olevansa aivan tervejärkinen, vaikkei nyt samalla tavalla ajatelutkaan kuin useimmat kissat. Toisaalta eihän hän juuri muiden kissojen käytöksestä ja ajatuksenkulusta tiennyt, joten tämä väite jäi vielä ratkaisemattomaksi. Kiurutassu ei nähnyt tarpeelliseksi vastata kysymykseen siitä miksei susi hyökännyt, joten poistui vain paikalta lähiympäristöön etsimään hämähäkin seittiä. Hän oli osittain jättänyt vastaamatta siitä syystä, että vaati niin paljon sanoja kertoa ja selittää Kiran merkitys ja syyt toimintaan, joten oli helpompaa vain olla hiljaa. Erakkotar oli palattuaan esittänyt kysymyksen kävelemiskyvystä, varmistaakseen tarvitsisiko hänen kantaa tuo loukkaantunut susilauman leiripaikalle, vai kykenisikö toinen kävelemään itse. Kiurutassu ei voisi paljon muuta toisen eteen hyvitykseksi tehdä kuin varmistaa että toinen selviäisi hengissä, joten tietenkin hän hiukan ärtyneenä veti korvansa taakse kuullessaan avuntarjoukseensa täyden tyrmäyksen. Punaturkki katsoi muukalaisen yritystä hivuttautua kauemmas, mutta kuitenkin epäonnistuvan siinä täysin. Haava oletettavasti oli melko syvä, sillä Kiurutassu tiesi hyvin millaista jälkeä suden hampaat tekivät. Kira oli myös upottanut purukalustonsa varsin hankalaan paikkaan, joten jos tuo kissa ei kuolisi verenhukkaan, niin viimeistään tulehdukseen, nälkään tai muiden susien kitaan, joten susikissan silmään näyttivät vaihtoehdot varsin kapeilta. Erakkotar katsoi hetken aikaa käpäliään, miettiessään sanojaan. Siitä oli jälleen ollut varsin pitkä aika kun hänen oli edellisen kerran tarvinnut puhua pidempään kuin yhden tai kahden lyhyen sanan verran. Hiukan kankeasti sai Kiurutassu pian sanotuksi, katseensa kohdatessa toisen silmät:
"Luulen. Minulla susi ja missä vaihtoehdot. En jätä kuolemaan." Havupuun sävyiset silmät omaava naaras ei ollut kovin kookas, vaikka lihaksia häneltä kuitenkin löytyi hyvin, joten hetken hän joutui mietiskelemään jaksaisiko hän kantaa tuon suurempikokoisen kissan leiriin vai täytyisikö hänen keksiä jokin keino saada tuo tuntematon nostettua suden selkään. Kiurutassu ymmärsi hyvin, että Kira ei välttämättä suostuisi kovin mieluusti kantamaan veristä kissaa, muussa kuin hampaidensa välissä, mikä toisaalta olisi lapaan aiheutuneen haavan vuoksi erittäin kivulias vaihtoehto. Ehkä erakottaren pitäisi saada loukkaantunut laji toveri itsekseen vietyä ellei tuo suostuisi kävelemään tuen kanssa.

Nimi: Huurrehenkäys, Varjoklaani

16.01.2018 19:34
Raidallinen naaras ei halunnut enää odottaa hetkenkään vertaa, ei yhtäkään silmänräpäystä. Eräyö oli halunnut lähteä Kaksijalkalaan, ehdottanutkin sitä Huurrehenkäykselle. Naaras oli toki jo ehtinyt ilmoittaa, ettei häntä huvittanut, ei todellakaan kiinnostanut. Mitä klaanitoveritkin sanoisivat, kun he olisivat vain olleet lorvailemassa kotikisujen luona. Tai syömässä niiden ruokaa.. Ei naaras enää muistanut paljoakaan siitä ajasta, kun oli itsekin vielä ollut kaksijalkojen luona vanhempineen. Se elämä ei kuitenkaan ollut tarjonnut hänelle mitään sellaista kuin vastaavasti klaanin tykönä.
"Oletko tulossa? Meidän pitäisi palata takaisin leiriin..", Huurrehenkäys maukaisi katsahtaen vihreinen silmineen taivasta. Puolikuu oli jo ottanut taivaankannen omakseen, oli siis jo yö! Naaras vilkaisi vielä klaanitoveriaan, kuitenkaan jäämättä enää odottamaan häntä. Raitaturkki nappasi saalistamansa hiiren suuhunsa ja lähti pinkomaan soisessa maastossa takaisin kohti leiriä. Mitäköhän Hopeatähti sanoisi, jos huomaisi heidän olleen yöllä ulkona.. Päällikkö oli nimenomaan kieltänyt sen sutten vuoksi. Yllättävän nopeasti tuttu piikkipensastunneli häämötti edessä. Huurrehenkäys hidasti ripeästi painellen sitten leirissä ensimmäisenä tuoresaaliskasalle asettaen hiiren siihen päällimmäiseksi. Naaras vilkaisi turkki sikin sokin ympärilleen - Suokukan pennut olivat ulkoilemassa ja Klaanikiven luona tapahtui jotakin, siellä oli nimittäin kaksikin pesätoveria.. Mitä ihmettä oli tekeillä..

Nimi: Ruusukuu, Tuuliklaani

16.01.2018 19:00
Ruusukuu tunsi kaulassaan Mustesielun kynnen painon. Aavemainen kosketus sai kermaturkin hengen pysähtymään, ja silmänräpäyksen ajan pelko kuiski hänen korvissaan. Mitä jos Mustesielu todella oli suuttunut hänen tungettelustaan niin paljon, että oli valmis tappamaan jopa oman klaanitoverinsa? Oliko Ruusukuu mennyt liian pitkälle?
Samalla hetkellä hän kuitenkin tunsi painon katoavan yltään. Tummaturkkisen kollin kuiskimat sanat jäivät kaikumaan kollin korviin pelottavina uhkauksina, ja juuri kun hän yritti nousta ylös, jokin limainen lävähti kollin kasvoille. Automaattinen reaktio sai Ruusukuun sulkemaan silmänsä ja säpsähtämään paikoillaan ennen kuin hän oli edes kerennyt tajuta, mitä oli tapahtunut. Mustesielu oli sylkäissyt hänen päälleen, ja pelkästään se riitti kertomaan millaisena klaanitoveri hänet näki - häpäisemisen arvoisena, pelkkänä loisena.
Ruusukuu pyyhki syljen kasvoiltaan ja kampesi itsensä ylös. Hän asettui istumaan kauemmas Mustesielusta, sillä kolli näytti vieläkin kiehuvan raivosta. Kermaturkki pystyi vain ihmettelemään, miten oli onnistunut saamaan tumman kollin sellaiseen mielentilaan vain parilla sanalla. Piilikö kollin raivon alla todella niin kipeäntärkeä muisto vai yrittikö hän vain olla näyttämättä heikkouksiaan klaanitoverinsa edessä?
"Taisin mennä liian pitkälle, vai mitä?" Ruusukuu sanahti katsekontaktia tavoitellen ja naurahti heikosti. Hän ei vieläkään osannut oikein pelätä Mustesielua, sillä jokin voima vaaleaturkkisen sisällä huusi häntä luottamaan tummaturkkiseen kolliin ja siihen, että Mustesielun sisällä oli jotain hyvää. Kermaturkki oli niin kiinnostunut, että olisi valmis kaivamaan kollin piilotteleman tunnepuolen esiin vaikka omin tassuin. Ruusukuu huokaisi syvään ja katsoi jäänsinisellä katseellaan Mustesielua suoraan silmiin.
"Kuule Mustesielu, sanon tämän ihan suoraan", hän naukaisi asettuen parempaan ryhtiin. Kolli oli hetken hiljaa ja pohti sanojaan, ennen kuin alkoi puhua. "En tiedä mikä se kallisarvoinen ja katkera muisto mielessäsi on, jota niin raivoisasti tahdot suojella, mutta tiedä tämä - en ole täällä häpäisemässä sen kissan muistoa tai loukkaamassa tunteitasi. Tulin tänne, koska näin miten reagoit tarinaani. En ole mikään tyhmä idiootti, joksi minua varmaankin luulet - tunnistan rakkauden ja tunnistan surun, kun niitä näen." Kollin huulille kapusi pieni hymy, ja lopulta hän naurahti keveästi. "Luulitko, että aikoisin jotenkin tuomita tunteesi? Olen nähnyt ja tarinoinut kissoista jotka rakastavat yli klaanirajojen ja sukupuolten, joten miksi ihmeessä tuomitsisin sinua sellaisesta?" Sanojensa päätteeksi hän kietaisi häntänsä ympärilleen ja toivoi, ettei tällä kertaa saisi vihaista klaanitoveria päälleen.

Nimi: Väretassu, Jokiklaani

16.01.2018 18:58
Minttutassun esittämä kysymys oli hyvä, ja Väretassu joutui hetken miettimään ennen kuin avasi suunsa vastatakseen. Makuusammalet nyt vai huomenna?
"Ööö –" päästyi nuoren, kellanpunaisen kollin suusta, samalla kun hän tunnusteli pesän sammaleista lattiaa tarkemmin toisella etutassullaan. Sen päällä kyllä pystyisi nukkumaan vaivattomasti yön jos toisenkin, mutta olisihan se aina mukavampi, jos nukkuisi useampien pehmikkeiden päällä. Väretassu vilkaisi syrjäkarein oranssitäpläistä Minttutassua – soturioppilas ei kuitenkaan halunnut antaa naaraalle sellaista vaikutelmaa, ettei uskaltaisi nukkua ilman sammalpetiään. Kuulostihan se nyt paljon ritarillisemmaltakin, ilman makuualusia nukkuminen siis.
"Minä ainakin pystyn nukkumaan ilman makuualusia tämän yön", ilmoitti Väretassu rintaturkkiansa aavistuksen pörhistellen. "Tämä sammalpohja ajaa hyvin asiansa." Jokiklaanilainen katsoi klaanitoveriaan hetken jännä ilme kapeahkoilla kasvoillaan ja käpertyi sitten maahan makuulle. Tabbyturkkinen kissa huokaisi tyytyväisenä ja räpäytti pari kertaa sinisiä silmiään – Tuiketurkin kuoleman aiheuttama apeus oli jo ennättänyt katoamaan hänen mielestään. Hän ei kuitenkaan käynyt vielä nukkumaan, vaan naukaisi iloisen kirkkaalla äänellä: "Ensimmäinen yö oppilaiden pesässä, loistavaa!"

Nimi: Kastanjahäntä, Jokiklaani

16.01.2018 18:29
Kastanjahäntä oli vaipunut niin rentoon tilaan Myrskylinnun kanssa kevyesti rupatellessaan, että hän ei edes huomannut kun he saapuivat joen rannalle ja joutuivat uimaan päästäkseen viimein leiriin. Siellä Myrskylintu toivotti hänelle hyvät yöt, ja kolli palautti toivotuksen häntäänsä heilauttaen. Klaanitoverin harmaat korvanpäät katosivat pesän varjoihin, kun hän pujahti muiden sotureiden joukkoon. Kastanjahäntä jäi hetkeksi katsomaan harmaaturkkisen soturin perään, ja pieni hymy nousi hänen huulilleen. Siitä oli ollut jo hetken aikaa, kun hän oli viimeksi saanut uuden ystävän. Kolli ei ollut mikään taitava luomaan vankkoja ystävyyssuhteita, mutta Myrskylinnun kanssa se oli ollut helppoa. Turmaliinitassusta puhumisen muisteleminen sai nolostuneisuuden palaamaan kutitellen hänen varpaanpäihinsä, mutta kolli päätti ravistaa tunteen hartioiltaan. Hän oli loppujen lopuksi iloinen siitä, että oli kerrankin päässyt purkamaan ajatuksiaan jollekin.
Viileä viima puhalsi läpi leirin ja sai Kastanjahännän lopulta havahtumaan ajatuksistaan. Hän suuntasi kohti parantajan pesää ja toivoi ettei Kastehelmi huomaisi hänen pujahtavan sisään pesään - hänellä ei juuri nyt ollut tarpeeksi energiaa alkaa selittelemään parantajalle, miksi hän oli palannut niin myöhään takaisin leiriin jalkahaavasta huolimatta. Kun kolli sai aseteltua itsensä mukavasti varapedilleen, hän kietoi häntänsä ympärilleen ja upotti kuononsa lämpimän turkkinsa suojiin. Väsymys rentoutti kollin lihakset sulaksi kuin lumen keväällä, ja pian uni tavoitteli hänet.

Nimi: Pihlajasydän, Myrskyklaani

16.01.2018 18:15
Tundratassun kasvot syttyivät säteilevään hymyyn Pihlajasydämen sanoista, ja naaras pystyi vain ihmettelemään, miten mustaraidallisessa oppilaassa löytyi yhä energiaa hymyillä niinkin pitkän päivän jälkeen. Tundratassu oli melkein kuin hänen oma henkilökohtainen aurinkonsa, aina säteilemässä ja levittämässä iloa hymyllään.
"Mietitään sitä sitten huomenna", oranssiraidallinen soturi vastasi oppilaan kysymykseen leikkisästi kehräten ja napautti tätä nenänpäähän hännällään. Hän ei ollut kerennyt vielä miettiä seuraavaa harjoitustuokiota, mutta eivätköhän he kerkeisi sitä huomennakin miettiä. Juuri nyt Pihlajasydän tahtoi vain köllähtää sammalpedilleen ja nukkua oikein mukavasti. Haukotus oli jo karkaamassa hänen huuliltaan, mutta iäkäs soturi peitti sen väsyneen hymyn alle.
He saapuivat pian piikkihernetunnelille, jossa Pihlajasydän hyvästeli oppilaansa hellästi naukaisten. Sotureiden pesään sujahdettuaan naaras etsi oitis oman paikkansa, jossa hän kietoutui pehmeän häntänsä ympärille ja sulki uupuneet silmänsä. Uni tavoitteli hänet melkein heti ja kuljetti hellästi ikivihreiden niittyjen ja kirkasvetisten lampien maille.

Nimi: Hopearikko, Varjoklaani

16.01.2018 18:06
Kähisevä ääni sai Hopearikon kääntämään katseensa verisestä Sysitassusta erakkonaaraaseen. Hän oli lopettanut rimpuilun siniharmaan kollin alla, mutta varjoklaanilainen ei silti luottanut kullanruskeaan naaraaseen. Ties millä hetkellä tahansa toinen voisi saada päähänsä yllättää Hopearikko rentoutuneessa tilassaan ja kiemurrella ulos kollin otteesta, eikä harmaaturkkinen voinut antaa sen tapahtua. Raidallisen naaraan sanoissa oli kuitenkin perää, mikä sai Hopearikon kiristämään leukojaan. Hänen todellakin oli vietävä Sysitassu leiriin, sillä oppilas voisi pian menettää henkensä ellei saisi pian apua. Kysymys kuuluikin - Sysitassun pelastaminen vai erakon rankaiseminen? Hopearikko ei halunnut kuljettaa takaisin leiriin klaanitoverinsa elotonta ruumista, joten hetken mietittyään kolli irrotti hampaansa naaraan niskasta.
"Pidä itseäsi onnekkaana. En tule säästämään henkeäsi seuraavalla kerralla", Hopearikko murahti toisen korvaan ja painoi vielä kyntensä naaraan kaulalle, ennen kuin siirtyi kokonaan pois raitaturkin päältä. Hän jäi tuijottamaan kullanruskeaa kissaa kylmä ilme kasvoillaan ja varmisti, että tämä lähtisi, ennen kuin kääntyi Sysitassun puoleen ja kampesi tämän selkäänsä. Hän lähti juoksemaan takaisin leiriin niin lujaa kuin käpälistään pääsi ja joutui tukemaan hännällään tajutonta oppilasta selässään, ettei tämä putoaisi kyydistä.

Nimi: Juovatähti, Myrskyklaani

16.01.2018 13:47
Juovatähti kohensi ryhtiään ja hengähti syvään.
"Tekemistä kyllä riittää, sitä en voi kieltää", naukaisi harmaaturkkinen päällikkö Ruskatähdelle ääni kähisten, napauttaen tuuhealla hännänpäällään muutaman kerran pesänsä tomuista lattiaa. Hän luimisti äkisti korviaan ja pudisti torjuvasti päätään, kun harmaantunut klaaninvanhin totesi suurikokoisen kollin näyttävän sairaalta. "Ei, ei – pientä köhää vain", naukaisi Juovatähti nopeasti ja pyrki välttämään kyseistä keskustelunaihetta parhaansa mukaan. Hän niiskaisi kuuluvasti, pyyhkäisi jykevällä käpälällään vuotavaa nenäänsä ja tuijotti Ruskatähteä päättäväisesti kellanpuhuvilla silmillään. Harmaajuovainen ei suostunut hyväksymään sitä tosiasiaa, että oli tullut sairaaksi, hänellä kun oli niin paljon tehtävää ja velvollisuuksia päällikön asemassaan, ettei hänellä vain kertakaikkiaan liikenisi aikaa sairasteluun. Siksi kissa oli uskotellut itselleen, että hänen epämiellyttävä olotilansa oli vain ohimenevää – vaikkakin olisi itse passittanut jonkun toisen samassa tilassa olevan Kuukaiun luokse jo aikoja sitten. Juovatähteä jopa hieman sapetti vanhemman kollin huoli hänen terveydestään, mutta pyrki olemaan näyttämättä sitä. Toisaalta pitkäturkkinen ymmärsi sen, olisihan hän itse tehnyt täysin samoin.
"Minä voin ihan hyvin", kähisi myrskyklaanilainen Ruskatähden seuraavaan kysymykseen tietämättä oikein mitä sanoa. Hän oli noteerannut entisen päällikkön ilmoituksen käytettävyydestaan korvansa heilautuksella, katsoen nyt ruskeaturkkista hieman sanattomana. Juovatähti ei yleensä keskustellut mitään omista tuntemuksistaan, sillä hän piti muiden terveyttä ja onnea huomattavasti itseään tärkeämpänä – mitä vaivautunein tilanne hänelle siis. Suuri kissa väräytti pehmeää selkäturkkiaan. Mitä hänen olisi kuulunut sanoa?

Ulkoasu © Villapusakka

©2018 Kuoleman varjot ᴿᴾᴳ - suntuubi.com